Yourker

Tumma varjo laskeutui hänen ylle, kun käsi puristi kaulaa juuri sopivasti. “Olet minun,” kuiskasi ääni, joka oli yhtä aikaa lupaus ja uhkaus. Hän tiesi, että pakoon ei ollut tietä – ei halunnutkaan. Sydän hakkasi pelosta ja himosta, kun huulet koskettivat ihoa, jättäen jälkeensä mustelmia ja salaisuuksia. Rakkaus oli täällä verinen, riippuvuutta aiheuttava peto, joka nielee sielun pala palalta.